Reippaassa työyhteisössä huumorilla on yleensä vankka jalansija. Näin on asian laita sotilasyhteisössäkin. Erilaisten käytännön pilojen harrastus on ollut vireää silloin, kun syystä tahi toisesta on ollut löysempi työtahti.
Ensimmäisiä läheltä seuraamiani piloja - joita myös jullikoiksi tai källeiksi kutsutaan - oli ns. jättiläishiirijullikka.
Laivueen kahvioon jäi joka päivä tyhjä pullalaatikko, jonka pohjalla oli sokeria ja pullanmuruja. Ja joka yö hiiret kävivät herkuttelemassa pullanmuruilla ja jättivät jälkeensä papanoitaan. Laivueen siivoojaa, vanhahkoa mummelia, papanat ärsyttivät ja inhottivat äärettömästi. Joka aamu hän kävi heittämässä pullalaatikon pohjapaperin roskiin ja piti lähietäisyydellä oleville saarnan siisteydestä ja sen tärkeydestä. Pullalaatikot olisi pitänyt puhdistaa, etteivät hiiret voisi niin paksusti jne jne.
Eräänä aamuna kiikutti eräs piloistaan tunnettu henkilö ulkoa paperiin keräämänsä kourallisen jäniksenpapanoita ja ripotteli ne virnistellen tyhjään pullalaatikkoon. Sitten kymmenkunta miestä kiiruhti viereiseen taukohuoneeseen pois näkyvistä, hihittäen kuin pojanviikarit. Pian siivooja tuli kärryään työntäen ja meni tapojensa mukaan ensin kahvioon. Ja voi sitä päivittelyn ja siunailun määrää, joka kaikui kahviosta käytävälle, kun siivooja näki "jättiläishiiren" jätökset! Naapurihuoneesta kaikuva naurunremakka sai siivoojan hoksaamaan nopeasti tilanteen oikean laidan ja taisipa siinä saada pari lähintä miestä kipakan huitaisun pölyrätistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti