Eräänä kesäpäivänä omat ja naapurin lapset leikkivät pihamaalla ja ajelivat pyörillään.
Jonkin ajan kuluttua naapurin tyttö oli murhemielellä, kun pyörän rengas oli tyhjentynyt kesken leikin.
Hänen äitinsä tuli paikalle ja tuhisi, että nyt täytyy sitten viedä pyörä huoltoon ja koskahan sen sinne saa ja paljonko se maksaa. Tokaisin siihen, että mitä turhia, kyllä minä voin sen renkaan paikata.
"Viitsisitkö tosiaan? Osaatko sinä?" ällisteli naapuri. Se puolestaan hieman ällisti minua. Ei renkaan paikkaaminen mitään salatiedettä ole. Vähän viitsimystä se vain vaatii ja joitakin työkaluja.
Rengasta paikatessani mietiskelin, mikä osatekijä naapurin isännältä puuttui. Taito, tahto vai työkalut. Tulin lopulta siihen lopputulokseen, ettei minulla ollut oikeutta arvostella hänen ratkaisujaan. Joillekin asioiden itse tekeminen on luontaista, toiset käyttävät mieluummin muiden asiantuntemusta. Minä vaihdan itse talvirenkaat autoon, toiset teettävät sen rengasliikkeessä. Kummallakin tavalla homma hoituu, kummallakin tavalla on puolustajansa ja arvostelijansa. Tehdään hommat kukin oman harkintakykymme mukaan ja kunnioitetaan toisten päätöksiä. Tarjotaan lähimmäiselle apua, eikä olla myöskään liian ylpeitä pyytämään sitä. Eiköhän niillä eväillä pärjätä aika hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti