Tämä jutunraapale suuntautuu enimmäkseen plattaelämän ulkopuolelle, mutta sisältää (valitettavasti) aineksia aidan sisäpuoleltakin.
Taannoin televisiossa mainostettiin Prepaid-liittymiä. Tunnelmallisen musiikin soidessa naikkonen heitti sumuiselta sillalta jorpakkoon itseään sitovat kahleet lukkoineen ja avaimineen.
"Ei sitoumuksia! Eläköön vapaus!"
Kerran lähimarketin pihalla kurvaili joku rallikuningas lippa vinossa ja kahva edellä siihen malliin, että epäilin hänen ajokorttinsa laillisuutta. Tulipa silloin mieleeni, että oliko jannulla kenties Prepaid-ajokortti. Eurot tiskiin, kortti taskuun ja baanalle! Vakuutus sisältyy hintaan! Ei sitoumuksia!
Ja mitenkä tästä sitten päästään aidatulle sotilasalueelle?
No kun on pakostakin alkanut tuntua, että organisaatiossa on päällikköasemassa sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole tehtäviinsä päässeet ainakaan pätevyyden perusteella. Sen verran uskomattomia päätöksiä on nähty. Onko järjestelmään pesiytynyt Prepaid-päälliköitä?!
Ei vastuuta! Ei sitoumuksia!
Harmillista on, että organisaatio on yksisuuntainen, kuin junan vessa. Vaikka kyseessä olisi miten huono päätös, sen mukaan yleensä mennään. Päätöksen tekijä ei kehtaa myöntää möhläystään eivätkä muillakaan ole yleensä halua asettaa huonoa päätöstä tai käskyä kyseenalaiseksi. Firmasta puuttuu tietokonemaailmasta tuttu "UNDO"-toiminto. Valitettavasti. Kun huono päätös on pantu täytäntöön, kestää savun hälvenemisen jälkeen pirun kauan, ennen kuin toimintaa aletaan korjata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti