Tulipa nähdyksi oikein läheltä isojen poikien taannoisia Sveitsin-ostoksia eli puna-valkoisia Hawkeja.
Siinä sitä oli enimmäkseen vanhaa, jotain uutta ja paljon punaista. Tosin menee vielä aikaa, ennen kuin uudet urheilullisen punaiset koneet pääsevät laivuekäyttöön asti. Ja sitä ennen pitää tekniikan käydä kurssi, vaikka kyllä vanhallakin rutiinilla Mk66:n saisi taivaalle lähetetyksi.
Uuden Hawkin ja minkä tahansa uuden konetyypin kohdalla kurssituksen ymmärtää, mutta välillä tuntuu, että kaikkien kurssien ja kelppareiden ja seurannan kanssa on mopo lähtenyt käsistä. On sen tuhannen erilaista kelpuutusta ja lupamenettelyä. Jokin aika sitten oli kahvion pöydällä pitkä lista henkilöiden vanhenevista tai jo vanhentuneista kelpuutuksista. Itselläni oli muun muassa maininta:
"Vanhentunut kelpuutus : Lähinäkö." Pitää kai sitten alkaa lukea ohjekirjoja matkan päästä.
No joo... ennen oli voimissaan mestari-kisälli -kulttuuri. Vanhat konkarit opettivat nuorempia ja kelpuutus esim. Drakenin jarruvarjon pakkaamiseen toteutettiin näyttöperiaatteella. Opettaja näytti ensin, miten homma tehdään, sitten oppilas näytti opettajalle, että hän osaa. Nykyisin kaiketi järjestettäisiin viikon kurssi, johon pitäisi varata tilat tietojärjestelmällä, pyytää vieraileva opettaja, laatia asiaa koskeva käsky jne. Hohhoi.
Onhan seuranta ja tilastointi paikassaan hyvä juttu, mutta on se vaan niin naurettavaa, että lekohallissa työn tukkona olevaa parviautoa ei voi siirtää vain siksi, kun ei ole siihen kelppareita. Lekoa ei voi hinata kiitoradan poikki, jos ei ole käynyt radioliikenne- ja maaliikennöintikurssia. Voi prkl.
Taidanpa laatia esityksen, jonka pohjalta esikunta (ehkä) sen hyväksyttyään laatisi käskyn, jolla valtuutettaisiin maalaisjärjen käyttö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti