Katkera kalkki

Kun tälle tielle lähdin, siis firmaan töihin, tapahtui se Lappeenrannan Päällystöopiston
(nyk. Maasotakoulu) kautta. Siellä oli puolustushaarasta riippumatta kaikille yhteinen puolen vuoden mittainen yleissotilaallinen jakso eli siellä tuleva mekaanikkokin veti suksisulkeisia, vyörytti taisteluhautaa, heitti käsikranaatteja ja ryömi sivuun kohti tulevan panssarivaunun edestä. Muun muassa.

Jossain vaiheessa sitä riemukasta(?) jaksoa kaikki herätettiin keskellä yötä jonkinlaista initiaatiomenoa varten.
Ulkotulien loisteessa marssittiin voimistelu-/juhlasaliin, missä riviin järjestyneille oppilaille jaettiin "Opistoupseerin katkera kalkki". Se oli muovimukillinen karmeaa, paksua tököttiä, mistä lie mausteista ja muusta sotkettu. "Juokaa se pohjaan asti", käskettiin. Ja niin sitä sitten juotiin. Vieläpä tarkistettiin, että kaikki meni.
Sain omani joten kuten menemään alas ja kaavin loput mössöstä vielä sormella mukin pohjalta. Takana olevasta rivistä kuului yökkimistä, sitten äänekäs ÖRKS. Sekunnin murto-osan hiljaisuus ja sitten LOISKIS, kun yrjöt loiskahtivat lattialle.

Joskus tulee mietityksi, että oliko sama tilaisuus kaikilla muillakin kursseilla. Melkoinen tilaisuus... pelkokertoimen syömisosuus inttityyliin. Silloin se oli lähinnä hupaisa poikamainen tempaus, mutta ei voi olla ajattelematta, että siinä oli jotain syvällisempääkin. Sitä katkeraa kalkkia on aika ajoin maisteltu virkauran varrella vieläkin. Hyvin tehdystä työstä kiitetään lisätöillä, urasuunnittelu kangertaa tai oikeastaan sitä ei ole, palkkapäivää saa nykyään pelätä uuden hienon palkkajärjestelmän ansiosta jne.
Tuttua huttua alan miehille. Valitettavasti.