Nykyään kännykkä on lähes jokaisella. Lähes vauvasta vaariin kuljetaan kapula korvalla tai kuulokkeet korvissa. Jo vuosia sitten eräs kollega totesi, että "seuraavan sukupolven nuoret eivät varmaan osaa edes puhua, jos eivät pidä kättä korvalla."
No, noin vuosikymmen sitten kännykät alkoivat oikein toden teolla vallata ihmisten taskuja. Myös mekaanikkojen haalarintaskuja. Ilmiö otettiin lentoturvallisuuden kannalta vakavasti. Haalarin taskussa soiva tai tärisevä puhelin saattaisi häiritä keskittymistä kriittisellä hetkellä. Suositus oli, että mekaanikot jättäisivät kännykkänsä pukuhuoneeseen tai kahvion pöydälle.
Eräs särmikäs lentotekniikan esimies otti erityisasiakseen henkilöstön kännykkäkurin valvomisen. Hän puuttui asiaan kärkkäästi, jos joku mekaanikkopolo käytti puhelintaan kesken työn.
Eräänä aamuna kyseinen esimies sitten kutsuttiin tarkastamaan Hornetin ahtimesta löydettyä iskeymää.
Miekkonen puki ylleen oranssin suojahaalarin ja kömpi ilmanottoaukkoon. Hetken kuluttua torvessa raikui selvällä ja kovalla äänellä soittoäänten klassikko, Nokia Tune. Liekö soittajan asia ollut se yleisin "Onko paha paikka?", mutta esimiehen vaivaantunut kommentti oli :"Et muuten ikinä arvaa missä nyt olen".
Tuon aamun jälkeen kännykkäsäännöistä ei vähään aikaan puhuttu mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti