Sattuipa kerran kirjakaupassa vuosia sitten.
Olin urani alkutaipaleella ja tein työtä pääasiassa Drakenien parissa.
DK:n käynnistyessä kuului ensin kimakka käynnistyspolttoainepumpun ujellus, jonka alkaessa oli pari sekuntia aikaa haroa kuulosuojaimet paikoilleen, ennen kuin ruutikaasut pyöräyttivät moottorin käyntiin ja purkautuivat samalla äänekkäästi kohisten pakoputkesta.
Olin muistaakseni jäänyt juuri kesälomalle rankan työrupeaman päätteeksi. Kiertelin kirjakaupassa katselemassa tarjouskirjoja. Siinä ajatuksissani seisoskellessani ja jotain kirjaa selaillessani alkoi yhtäkkiä takaani kuulua tuttu ujellus. Vaimeana, mutta hyvin todentuntuisena. Niin syvässä olivat vaistot, että pudotin selaamani kirjan ja ostoskassini ja aloin hapuilla pääni sivuilta kuvitteellisia kuulosuojaimia. Hyvin vähätellen voisi sanoa, että olin hetken hyvin kiusallisen huomion kohteena. Poistuin liikkeestä hyvin ripeästi, naamaltani hyvin punaisena.
Niin, se ujellus. Ei se ollut DK:n käynnistyspolttoainepumppu, vaan lastenkirja, jossa oli nappuloita, joita painelemalla kuului mm. suihkumoottorin ääni. Joku pojannassikka sattui kokeilemaan kirjaa juuri takanani.
Olisin voinut suositella kirjaa varauksettomasti - mutta pojan (ja hänen vanhempiensa) ilmeen nähtyäni päätin jättää asian sikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti