Lentokoneet ja ilmailu ovat pysyvästi kiinnostava ala. Siitä ovat osoituksena opiskelijat, joita tasaiseen tahtiin tulee työharjoitteluun eri joukko-osastoihin.
Ennen oppilaat tuotiin lyhyen perehdytyksen ja esittelykierroksen jälkeen telakoille, missä mekaanikot sitten saman tien ottivat tulokkaat mukaan työhön. Se, jolla sattui olemaan tarjolla jotain sopivaa tekemistä opiskelijoille, otti heidät huostaansa ja opasti ja opetti heitä kyseisen tehtävän ajan.
Nykyisin työpaikoilla on erityiset, kurssin käyneet työpaikkaohjaajat, jotka huolehtivat opiskelijan asioista koko työssäoppimisajan. Pitävät kirjaa tunneista, tehdyistä tehtävistä jne.
Monesti alaa vasta opiskelevalle tulee alussa eteen pulmatilanteita, jotka konkareille ehkä eivät pulmia olekaan. Mutta tekemällähän sitä oppii parhaiten.
Kerran eräs opiskelija yritti esimerkin nähtyään saada aikaan kelvollista lankavarmistusta. Into oli pojalla kova, mutta teräslankapa ei halunnutkaan taipua käsittelijänsä tahtoon vaan livahti väärää kautta väärään suuntaan ja taisipa kerran katketakin. Lopulta poika puuskahti naama punaisena, että ei taida hommasta tulla mitään. Ohjaaja, vanhempi siviilimekaanikko rauhoitteli leppoisasti oppilastaan.
"Noo, ei tässä kiire ole. Huilaat hetken. Tuumaat vähän ja yrität sitten uudestaan. Ja ajattele asiaa siltä kantilta, että jos tämä helppoa olisi, niin tätä voisi tehdä kuka tahansa."
Seuraavalla yrityksellä poika teki hyvän varmistuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti