Kun ruvettiin työkaluista puhumaan, niin pysytäänpä vielä siinä aiheessa.
Useimmilla meillä on jonkinlaisia työkaluja kotona.
Meisseleitä, kenties jakoavain ja niin pois päin.
Jonain päivänä ehkä huomaamme, että meisselistä onkin kärki vähän vääntynyt ja jakoavaimeen on hiipinyt pikkuisen ruostetta. Silloin ollaan valinnan edessä. Meisselin kärjen voi oikaista ja pintaruosteen puhdistaa pois jakarista. Vaan kaikki eivät välttämättä tee niin. Kun meisseli jo kerran on parhaan teränsä menettänyt, saattaa tulla kiusaus käyttää sitä väärin. Sillä kammetaan, väännetään ja hakataan, sen sijaan, että se korjattaisiin.
Ja jakari hylätään kellarin nurkkaan sen sijaan, että se puhdistamalla ja öljyämällä palautettaisiin hyvään kuntoon. Melko lyhyen ajan kuluessa molemmat työkalut nakataan roskikseen. Mitäpä niihin vaivaa tuhlaamaan. Ovat jo sen verran vanhoja ja kolhiintuneita.
Mielen valtaa karmea epäilys. Ei kai vain sama periaate ole hiipimässä työelämään?
Jos jo varttuneempaan ikään ehtineen työntekijän terveys alkaa horjua, pysähtyykö työnantaja valinnan edessä? Selvitetäänkö kaikki mahdolliset vaihtoehdot, jotta työntekijä saataisiin kuntoon ja jatkamaan työuraa eläkkeeseen asti? Vai onko kertakäyttöperiaate ja laiskuus helpompi tie?
Jos työntekijä alkaa vaikuttaa vähän väsähtäneeltä ja kunnostusta kaipaavalta, saattaa tulla kiusaus valita vaivannäön sijasta helpompi tie ja hankkiutua työntekijästä eroon. Annetaan aivan tarkoituksella epämieluisimmat hommat. Pompotellaan hienovaraisesti ja tehdään selväksi, ettei työntekijä kuulu enää parhaaseen A-ryhmään.
Jonkin ajan kuluttua työntekijä todella uskoo itsekin olevansa roskiskamaa ja sanoo itsensä irti.
Karmea ajatus, mutta onneksi sellaista ei tapahdu.
Ketään ei syrjitä eikä kohdella epäoikeudenmukaisesti.
Ketään ei simputeta eikä ajeta huonolla kohtelulla nurkkaan ja työkyvyttömäksi.
Eihän...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti