Kerran piti opastaa vastatulleita apumekaanikkoja käytännön työhön.
Totuushan on, että AUKilla varusveijarit saavat vasta teoreettisen pohjan lentokonetyöhön.
Joukko-osastoissa aloitetaan käytännön työt aivan perusteista. Esitellään työskentelytilat, käydään läpi turvamääräykset jne. Käytännön työt aloitetaan usein täytöistä. Mitä lajia laitetaan mistäkin täyttöaukosta.
Allekirjoittaneen osalle tuli näyttää käytännössä HW:n tankkaus.
Luukku auki, liittimen kansi auki. Tankkauskytkin täyttö-asentoon. Maadoitus tankkiautosta koneen kylkeen.
Siihen asti meni mallikkaasti. Mutta tankkausletkun liitin ei ruvennutkaan loksahtamaan paikalleen koneen kylkeen. Homma meni pahemman sortin nysväämiseksi. Otin liittimen uudestaan irti. Käänsin eri asentoon. Räpläsin ja nysväsin. Hiki alkoi nousta otsalle. Apumekaanikot katsoivat ähellystä ja alkoivat varmasti jo epäillä koko homman onnistumista.
Otin letkun vielä kerran irti. Katselin oikkuilevaa liitintä. Sitten rysäytin sen kerralla paikalleen, käänsin lukkoasentoon ja avasin linjan polttoaineelle. Tankkauksen alettua pyyhin hikeä otsalta ja totesin opetuslapsille:
"Jos ei homma meinaa onnistua, niin sulkekaa silmät ja kuvitelkaa tankkaavanne Hornettia.
Tepsii meinaan joka kerralla."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti