Ystäväperheen isäntä kysyi tässä taannoin, että olisiko iso homma vaihtaa Toyota Corollan kansipahvi.
Vastasin, että ei kai se nyt ihan mahdoton ole.
Seuraava kysymys oli, haluaisinko auttaa siinä hommassa.
No, mikä ettei, vastasin.
Vähän kyllä hirvitti, sillä edellisestä vastaavasta "rojektista" on kohdallani kulunut ainakin 15 vuotta.
Tuolloin vaihdettiin parkkipaikka-asennuksena Fiat Unoon kansipahvi. (Motti lakkasi toimimasta ensimmäisen startin jälkeen, mutta ei nyt puututa siihen)
Kun itse saavuin paikalle, oli ilmanputsari ynnä muuta tiellä olevaa jo purettu pois. Melko lyhyen ähräämisen jälkeen saimme nostetuksi konehuoneesta pois kannen, jonka kyljessä yhä killui imusarja-kaasari-yhdistelmä.
Pikainen tiivistepintojen putsaus ja uusi tiiviste paikalleen.
Internetin ihmeellinen maailma tarjosi asennuksen eri vaiheissa tarpeellista tietoa mm. kansipulttien momentista ja kiristysjärjestyksestä.
Pari kertaa piti kilauttaa kaverille, kun vastaan tuli sellaisia käytännön karikoita, joiden kiertämiseen kokemus oli parempi apuväline kuin netti tai kirjatieto.
Vaan sitten tuli vastaan sellainen tenkkapoo, jota ei edes netti ratkaissut.
Kun asennuksen alkaessa oli hammashihnat sun muut saatu irti ja paiskattua sivummalle siitä häiritsemästä, piti jostain saada ajoitusohjeet. Siinäpä ei netti pystynyt neuvomaan. Ainakaan meikäläisen googlaustaidoilla. Kaikki linkit veivät jonnekin pahuksen asiantuntijoiden keskustelupalstoille, missä kommentit olivat luokkaa "No Corollan kannen nyt osaa ajoittaa kuka vaan". Mutta kun eipä vaan osaa!
Päivä alkoi olla lopuillaan ja kylmä, joten päätettiin kasata irto-osat pellin alle suojaan ja jatkaa seuraavana aamuna.
Kotimatkalla hain kirjastosta pari Toyotan korjausopasta ja kas kummaa, ajoitus tosiaan olikin melko yksinkertainen juttu.
Siis kirjan mukaan.
Oikeassa maailmassa jouduin löysäämään kantta varmaan kolme kertaa, ennen kuin kaikki palikat olivat paikoillaan oikeassa järjestyksessä.
Loppujen lopuksi auto oli kasassa ja jopa kävi. Vähän röpötti ja nyki, mutta kaveri sanoi sen kyllä hoituvan sytytystä säätämällä.
Seuraavalla viikolla auto kuulemma vietiin oikealle korjaajalle. Syystä ei ollut puhetta.
Mitä tästä opimme? Suutari pysyköön lestissään ja lentokonemekaanikko omalla tontillaan, platalla lentokoneiden parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti