Normipäivä

Lentokonemekaanikko korjaa ja huoltaa lentokoneita, se lienee selvää. Mutta millainen onkaan ns. normipäivä.
No, sellaisia ei välttämättä kovin usein kohdalle satu, sillä kaikenlaista yllättävää voi sattua ja yleensä niin tapahtuukin.

Mutta kuvitellaan, että asiat menisivät jonakin kauniina päivänä suunnitelmien mukaan.
Työpäivä alkaa 7.30. Silloin jaetaan päivän tehtävät. Jakotapa vaihtelee joukko-osaston ja työpisteen mukaan. Jossain pidetään joka aamu tehtävänjako, mutta esim. korjaamoilla yleensä katsotaan jostain taululta, mikä kunkin päivän tehtävä on. Muutenkin korjaamoilla tehtävät ovat pidempiaikaisia kuin laivueessa. Huollossa kun pyritään pitämään samalla koneella mahdollisimman muuttumaton miehitys alusta loppuun saakka. Laivueissa työskentely on hektisempää ja kaikenlaista odottamatonta yleensä ilmaantuu päivän aikana.

Eikä se päivä yleensä tosiaan pelkästään ruuvatessa kulu. Melko säännöllisesti porukalle sälytetään erilaisia koulutus- ja opetustehtäviä, jotka eivät ole mitään läpihuutojuttuja. Asiat pitää osata, jotta niitä voi opettaa. Pitää valmistella tunteja, kasata opetusmateriaali jne.

Kun päivä on puolessa, syödään. Korjaamoilla säännöllisesti, laivueissa silloin kun ehditään. Työpäivä loppuu klo 16 maissa. Paitsi päivystäjillä, jotka tulevat töihin ensimmäisinä ja lähtevät yleensä viimeisinä.

Nykypäivän suuntaus on se, että laivueessa harvoin korjataan mitään isompaa vikaa. Tulosta on tehtävä eli lentotunteja tuotettava. Vikakoneet tuupataan korjaamolle ja (jos on) ehjä kone otetaan tilalle lentämään.
Sama suuntaus on sitten korjaamollakin. Kaikkein suurimmat huollot tehdään useimmiten tehdashuoltoina ja vain harvoin omalla korjaamolla. Kai joku on onnistunut piirakkakuvioita tulkitsemaan siten, että tämä on hyvä systeemi. Omasta -ja monen muunkin mielestä- tässä kustaan omille nilkoille kautta koko suoritusportaan. Ammattitaidolla kun on tapana kadota, jos sitä ei käytetä.