Kilpailuyhteiskunnassa kun elämme, on myös työpaikalla ammattiryhmien välillä pääosin leppoisaa naljailua siitä, ketkä oikeastaan ovat parempia kuin muut. Tämä pätemisen tarve iskostettiin mieliin jo koulutusaikana, kun jokainen opettaja opetti mielestään tärkeintä osa-aluetta. Moottoriopin tunnit olivat tärkeimpiä, kun ilman moottoria koneet eivät lennä. Asejärjestelmien tunnit olivat tärkeimpiä, koska ilman asejärjestelmää hävittäjä on pelkkä kallis yhteyskone. Avioniikkajärjestelmien tunnit olivat tietenkin tärkeimpiä jne jne.
Kerran sitten taas virisi keskustelu kunkin alan asiantuntijoiden tarpeellisuudesta. Aseasiantuntija valitti työmääräänsä, sen tärkeyttä ja henkilöstön puutetta.
"Sinuna pitäisin pienempää suuta", tokaisi eräs kollega.
"Ja minkähän takia?" penäsi aseguru.
"No etkö ole sen vertaa uutisia seurannut? Aina kun jossain maailmalla tapahtuu jotain pahaa, niin asemiehet ovat aina asialla. Tekevät vaikka mitä terroritekoja. Runko- ja konemiehet eivät sellaiseen rupea. Eivätkä edes sähkärit!""
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti