Kehitystä(kö?)

Enää pieni loppukiri, niin päästään Joulun viettoon ja vuosi alkaa olla pulkassa.
Ja kun uusi uljas vuosi alkaa, tullaan taas erääseen mielenkiintoiseen ajanjaksoon.
Nimittäin kehityskeskusteluihin.

Kehityskeskustelussahan esimies ja alainen keskustelevat luottamuksellisesti. Käydään läpi mennyt kausi ja tarkastellaan sille asetettuja tavoitteita. Onko tavoitteet saavutettu? Mikä on mennyt hyvin ja onko jossain parantamisen varaa? Asetetaan uudet tavoitteet seuraavalle vuodelle. Ennen keskustelua alainen on tehnyt oman versionsa suoritusarvioinnista eli pisteyttänyt ominaisuutensa ja kykynsä. Sitten esimies kertoo oman suoritusarvionsa ja keskustelun jälkeen päädytään kumpaakin tyydyttävään pisteytykseen.

Näin sen siis pitäisi mennä.

Kehityskeskustelu on muuttunut meikäläisenkin aikana huimasti, eikä valitettavasti parempaan suuntaan.

Kaikkein paras kehityskeskusteluni oli se ihka ensimmäinen kultaisen 90-luvun lopulla. Asia oli aivan uusi myös esimiehelle, joka noudatti ohjeita pikkutarkasti paperinivaska muistin tukena. Mentiin siis ihan kirjaimellisesti by the book. Paikka oli tarkoitusta varten rauhoitettu syrjäinen toimistohuone ja joka ikinen ohjeen kohta käytiin läpi ja keskusteltiin.

Melko pian hommasta tuli rutiinia. Kunhan nyt tehtiin se, kun kerran käskettiin. Ruksittiin hätäisesti suora rivi kolmosia ja satunnainen nelonen johonkin kohtaan ja todettiin kaiken olevan hyvin.

Suuri muutos tuli, kun arviointipisteiden keskiarvo alkoi ihan oikeasti vaikuttaa palkkaan. Äkkiä alainen halusi parempia pisteitä eikä esimies halunnut niitä myöntää. Olenpa kuullut tapauksista, että esimiehiä oltiin varta vasten prepattu kehityskeskusteluita varten kieltämällä hyvien pisteiden antaminen.

Omalla kohdallani ehkä kaikkein surkein kehityskeskustelu käytiin muutama vuosi sitten. Olin etukäteen antanut itselleni pisteet, joissa kolmosvoittoisessa rivissä oli muutamia nelosia, mielestäni täysin oikeutetusti.
Kuten yleensä, koko hommaa ei meinattu saada tulille tietojärjestelmän takutessa. (Tai ehkä esimies ei osannut asiaansa). Kun sitten ruvettiin ruotimaan suoritusarviointia, esimies totesi venkoillen: "Me poikien kanssa vähän mietittiin näitä sun pisteitäs ja toi nelonen on kyllä raadin mielestä liikaa." Että sellainen luottamuksellinen keskustelu. Voi ristus. Olisi pitänyt nostaa asiasta oikein kunnon haloo. Mutta jäi se kiistelty nelonen loppujen lopuksi voimaan. Ja sekin vain sen vuoksi, että yhden pisteen nousu ei vaikuttanut keskiarvoon ja sitä kautta palkkaan.

Viime vuoden kehityskeskustelu on minulla käsinkirjoitettuna paperina. Kun ei tietojärjestelmä toiminut.

Hienoa hommaa. Se on vissiin sitä kehitystä. Mielenkiinnolla odotan tulevaa KeKe:a.