Otsikko ei sitten tarkoita, että kello olisi ruvennut vuoden vaihteessa käymään taaksepäin.
Joulu(pukki) tuli ja meni ja jätti mennessään muiden lahjojen joukossa uuden pelikonsolin. Tähän ikään ne on jo nähty melkein kaikki. Muksuvuosilta on jäänyt kotitalon vintille Mattel Intellivision -konsoli, vieläkin kunnossa oleva. Ja niitä muita on muutama varastohäkissä.
Mutta asiaan. Nyt hurisee olohuoneen nurkassa telkkarin kyljessä nintendo Wii. Lapsoset sen sinne virittivät ja olivat pelaamassa jo ennen kuin viimeiset kassit joulureissun jäljiltä oli saatu sisälle. Aluksi laite oli nuorison hallussa, mutta kun vaimokullan kanssa päästiin kokeilemaan, innostuttiin pelaamisesta koko perhe. Eikä se käsittääkseni mikään paha asia ole. Family that plays together, stays together.
Omiksi suosikeikseni mukana olleista urheiluhenkisistä peleistä valikoituivat lentäminen, jousiammunta ja miekkailu. Selviä sotilaslajeja, eikös vaan. Nyt pitää hommata lisää ohjaimia, että päästään katsomaan, kuka on kuka ilmataistelussa.
Aikanaan HN:n tyyppikurssilla eräät innokkaat rahtasivat kurssimajoitukseen kunnon pöytätietsikan, jossa pääsääntöisesti pyöri Hornet-simulaattori. Tai oikeastaan tietysti joku Hornet-aiheinen peli. Mutta sitä tuvan asukit hinkkasivat illat ja vertasivat asejärjestelmän ja näyttöjen toimintaa päivän oppituntien antiin. Melko hyvin kai täsmäsivätkin. Ei muuten ollut mitään yksinkertaista pelailua. Käytännössä koneen ääressä oli aina kaksi ukkoa. Toinen hoiti asevalinnat ja oheistoiminnot toisen keskittyessä varsinaiseen lentämiseen.
Tämä Wii-lentäminen on toisesta ääripäästä. Äärimmäisen yksinkertaista. Mutta hauskaa.
No joo. Kunhan arki pyörähtää käyntiin, niin kai se vuosikin siitä alkaa oikein kunnolla. Kovin mahtavaa hehkutusta ei uuden vuoden onnesta kehtaa paasata, ennen kuin PV-uudistuksen yksityiskohtia paljastetaan kuun loppupuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti