Kuluvana vuonna on yksi ja toinen mekaanikko varmasti tutkaillut pitkästä aikaa uran alussa allekirjoittamaansa palvelussitoumusta. Tuolloin asia tuntui jokseenkin yhdentekevältä. Olihan se nuorelle miehelle pelkkää juhlaa, kun sai "varman" työpaikan. Ei siinä pahemmin luettu tekstiä. Nimi alle vaan, tätä työtähän oli tultu tekemään!
Sittemmin paperia on muutamaan otteeseen tullut tutkituksi tarkemmin, yleensä kun on ollut pakkosiirron uhkaa ilmassa. Jonkin aikaa tuli elettyä väärässä aikataulussa, kun omat laskelmat sitoumuksen voimassaolosta ja uusiutumisaikataulusta heittivät vuodella.
Ennen vuosituhannen vaihtumista oli ajanjakso, jolloin pilotteja lähti lyhyessä ajassa huomattava määrä rahaohjaamoihin eli Finnairille. Tai ei se nyt ihan koko totuus ole, se raha. Lentäjillä kun on loppujen lopuksi melko lyhyt se todella aktiivinen jakso urasta. Sitten alkaa pukata päälle kaikenlaisia toimistohommia ja komennuksia, mitkä sitten maistuvat puulta lentämisestä pitävän suussa. Jos kilpailevalla firmalla on tarjota parempi palkka ja enemmän tiimaa, niin tokkopa lienee vaikea valinta. Tuolloin muistaakseni lyötiin piloteille palkkaan tuosta vaan tonni lisää porkkanarahaksi, ettei tekisi niin kovasti mieli vaihtaa työnantajaa.
Tuohon aikaan myös tekniikan puolelta osoitettiin kiinnostusta lähteä finskille eikä sieltäkään aivan penseästi suhtauduttu ilmavoimien mekaanikoihin. Tiedän, kun itsekin kysyin mahdollisuutta vaihtaa haalarien väriä. Mutta mitäpä teki Firma estääkseen tekniikan tietämystä pakenemasta toiselle työnantajalle? Lyötiinkö palkan päälle porkkanarahaa? Ei. Kehuttiinko osaamista ja taputeltiinko olalle? Ei.
Jaa että miten turvattiin teknisen henkilöstön jääminen ilmavoimiin...?
Nostettiin sitoumuksen sanktiosummaa.
No, mitäpä sitä turhaan porkkanaa tarjoamaan, kun keppi on tarpeeksi iso.
Eikä sitä nykyään Finskilläkään kovin turvallinen olo olisi.
Yksi asia tuossa jo pikkuisen nuhraantuneessa nuoren kersantin allekirjoittamassa sitoumuspaperissa naurattaa. Naurattaa ja pikkuisen kyllä ärsyttääkin. Nimittäin sanamuoto.
"Tätä sitoumusta, jonka allekirjoitan vapaasta tahdostani..." Voi ristus sentään, vapaasta tahdostani!
Kyllä tahtotila oli jossain ihan muualla, kun sitä paperia allekirjoitettiin. Varmaan viikko etukäteen peloteltiin ja uhkailtiin (nykyään sitä sanottaisiin motivoinniksi), että jos ei allekirjoita, niin kurssilta tulee lähtö justiinsa.
Vapaasta tahdosta, niinpä niin. Mielenkiintoista on nähdä, miten tänä ja ensi vuonna sinänsä sanamuodoltaan yksinkertaista paperia tulkitaan, kun varmasti tulee eteen siirroista kieltäytymisiä, irtisanoutumisia ja irtisanomisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti