Huolella jekutettu

Joskus aiemmin tuli mainituksi, että perusteellisemmat källit vaativat suunnittelua, organisointia ja jopa logistiikkaa. Yleensä jekkutiimi koostuu joko mekaanikoista tai lentäjistä ja kumpikin porukka jekuttaa omiaan. Yleensä. Kerran olin todistamassa isoa källiä, jossa oli mukana kohdetta lukuunottamatta lähes koko Oulunsalon leirin lentävä ja lentotekninen henkilöstö.

Kohteena ei ollut tietty henkilö, vaan hän oli ns. olosuhteiden uhri. Kohteeksi joutui nimittäin se pilotti, joka sattui ampumaan maalipussin mereen. Muuten valmistelut oli tehty etukäteen.

Kun odotettu pussin alasampuminen oli tapahtunut ja ampuja koneineen tiedettiin, operaatio siirtyi toteutusvaiheeseen. Kun DK rullasi paikalleen riviin, kaksi mekaanikkoa lähestyi takaa kuolleesta kulmasta ja viskasi koneen lisäpallien päälle tilannetta varten varatun maalipussin. Konetta vastaanottava mekaanikko näytti aidon järkyttyneeltä, osoitteli päätään pyöritellen koneen alle. Nuori pilotti oli ohjaamossa varmasti enemmän kuin hämillään. Ja hämmästys sen kuin kasvoi, kun hän kipusi alas ja näki lisäsäiliöihin sotkeentuneen maalipussin. Taisi siinä kiroilla ja päivitellä, että ei hän kyllä niin läheltä ampunut. Väki kerääntyi ympärille ja ihmetteli. Valokuvia otettiin ja vakavia oltiin.

Sitten lentäjäparka kutsuttiin lentueenpäällikön "vakavaan puhutteluun". Paikalla oli runsaasti yleisöä, mitä päästään pyörällä oleva lentäjä ei ymmärtänyt ihmetellä.
"Miksi rikoit turvaetäisyyden?!" tiukkasi päällikkö useaan otteeseen ja yhtä monta kertaa melko hätääntyneen oloinen lentäjänuorukainen kielsi tehneensä niin.

Lopulta päällikkö ei enää tiukannut, vaan ratkesi vapauttavaan nauruun, kuten myös yleisö. Vähitellen uhrikin rauhoittui kun tajuntaan upposi tieto, että kyseessä ei ollutkaan tosi. Ikimuistoinen juttu. Muistaakseni joku kuvasi koko operaation senaikaisella videokameralla. Toivottavasti kasetti säilyi ja siitä annettiin kopio myös lentäjäpololle.

Kun ei mene niin kuin Strömsössä

Moni on varmaan katsonut tuota otsikon hyväntuulista ohjelmaa ja vähintään yhtä moni on oppinut tuntemaan nopeasti yleistyneen sanonnan.

Ruotsinkielisessä ohjelmassa hyväntuuliset ihmiset puuhailevat erilaisten projektien parissa. Laittavat ruokaa, askartelevat ja siinä ohessa haastatellaan vieraita. Puuseppä tekee hyvin varustellussa verstaassa taidokkaita kaappeja, penkkejä ym. Liitokset ovat täsmälleen sopivia ja hymyilevä miekkonen sipaisee virheetöntä lopputulosta hiekkapaperilla lähinnä näön vuoksi. Tämä kuva mielessä pitäen on helppo ymmärtää otsikon sanonta. Ei mene niin kuin Strömsössä. Ei kerta kaikkiaan. Tai ainakin hyvin harvoin.

Kun isompaan huoltoon aletaan, on lähes sääntö, että jonkin aikaa työlista pitenee lyhenemisen sijasta. Aina, aina tulee jotain ylimääräistä puuhaa. Vikaa, lisätyötä tai laitevaihtoja, mikä puolestaan poikii testausta, mahdollisesti koekäyttöjä ja/tai koelennon.Urani ajalta muistan vain pari, kolme raskasta huoltoa, jotka ovat menneet aikataulun mukaisesti tai nopeammin, ilman merkittäviä takaiskuja.

Niin se menee aidan ulkopuolellakin. Tai siis ei mene. Ei mene, niin kuin Strömsössä. Kerran rupesin vaihtamaan vanhan mopon puhjennutta sisäkumia. Täysin ummikkona. Oli muuten hikinen vääntö meisseleillä ym. työkaluilla, ennen kuin rikkinäinen kumi oli kätösessä. Ei muuta kuin merkinnät ylös ja ostamaan uutta. Kaupassa oli merkintöjen mukaisia kumeja onneksi peräti kaksin kappalein.
Asennus olikin sitten hieman helpompaa...muka. Hiki kasteli lippiksen siinä ährätessä. Kun sitten aloin pumpata ilmaa renkaaseen, niin eikö mokoma vuotanut niin, että suhina kävi. Olin särkenyt uuden sisäkumin asennuksen aikana. Ketutus oli petäjien latvoja hipova. Pakko oli lähteä hakemaan kaupasta sitä viimeistä sisäkumia.

Alkoi hiipiä mieleen epäilys, että olisiko viisainta turvautua alihankkijaan. Otin renkaan vanteineen mukaan ja kysyin, laittaisivatko sisäkumin siellä liikkeessä paikoilleen. Suosittelivat kuitenkin rengasliikkeeseen menemistä. Siellä laittaisivat konevoimalla asiat ojennukseen vankalla kokemuksella. Joten niin matka jatkui rengasliikkeeseen. Siellä asentaja totesi, että "parin tunnin päästä olis valmis". Vihdoinkin homma alkoi sujua. Olin tyytyväinen.

Kun sitten parin tunnin päästä - no vähän reilun parin tunnin päästä - menin hakemaan mopon pyörää, verstas oli kiinni ja pimeänä, vaikkei ollut sulkemisaikakaan. Turha siinä oli kiroillen kiskoa ovien kahvoja.Hukkareissu.
Päätin puhisten olla heti avaamisaikaan rengasverstaan ovella.

Ja seuraavana aamuna mopon rengas oli edelleen alkutekijöissään verstaan nurkassa. Kävi ilmi, että ostamani sisäkumi oli väärää kokoa. Mutta koska se oli vanhan kumin merkintöjen mukainen, oli jo vanha kumi ollut väärää kokoa. Ei todellakaan mennyt homma niin kuin tiedätte-kyllä-missä.

No, loppujen lopuksi sen päivän aikana homma tuli onnelliseen loppuun. Mopo oli ehjätty ja hermoja lepuuttava ajelulenkki tehty.

Aidan takaa ja luolista vastaavia esimerkkejä löytyy viikoittain. Omalle kohdalle on osunut esim. laitevaihto, jossa sinänsä helppo työ piti tehdä testauksineen kolme kertaa, koska vasta se kolmas varastosta saatu vaihtoboksi oli toimiva. Mutta sitähän se mekaanikon työ on. Kunnossapitoa ja kuntoon laittamista.

Oma määritelmäni mekaanikon työlle (ainakin siviiliaikana) on:
"Ihmeiden tekemistä huonoilla tai täysin olemattomilla resursseilla".

Sataset paukkuu

Oletpa sitten vakituinen kävijä tai satunnainen harhailija,
Tervetuloa sadannen tekstini pariin!

Koskapa lahjomattomat tilastot osoittavat, että luetuimpia tuotoksia ovat olleet jekkuja ja källejä käsittelevät tekstit, niin lataanpa tähän tasalukeman kunniaksi pari varhaisina vuosina tapahtunutta pilaa.

Eräänä päivänä laivueen kahviossa pöydän ääressä sanomalehteä selaillessani huomasin, että lattialla oli rahaa. Useampi markka-ajan kolikko pilkisti pöydän alta. Kumarruin noukkimaan valuuttaa, vaan turhaan. Eivät latit irronneetkaan kouraan. Toisten huoneessa olijoiden virnistely paljasti, että kyseessä oli jäynä. Mutta ei siinä kaikki.

Kohde oli oikeastaan ihan tietty henkilö. Tuolloin oli töissä mekaanikko, jolle raha oli pakkomiellettä lähentelevä asia. Korot, sijoitukset ja saldot olivat hänen pääasiallisin puheenaiheensa. Kyseinen henkilö ei ole aikoihin työskennellyt firmassa, joten kai tämän uskaltaa kertoa. Laivueen källimestarit olivat keränneet taskuistaan muutamia kolikoita ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaan liimanneet ne araldiitilla lattiaan, sopivasti näkymään puoliksi pöydän alta.

Viimein kohde lompsi huoneeseen ja istahti pöydän ääreen. Saman tien hän bongasi lattialla "lojuvat" kolikot.
"Jaa, jollakulla on ollut liikaa rahaa", jannu tokaisi ja kumartui tyytyväisenä keräämään saalista. Mutta siinä missä muut totesivat naurahtaen joutuneensa jekutetuksi, tämä henkilö ei luovuttanut. Olihan kyseessä hänelle pyhä asia, raha. Ärtyneenä hän tuuppasi pöytää syrjemmälle ja alkoi varsikengällä potkimalla irrottaa lateja lattiasta. Turhaan. Liimaus oli tehty huolella. Kohde luovutti ja katosi jupisten pukuhuoneen suuntaan.
Siellä odotti jatkokälli. Miekkosen pukukaapin oveen oli samalla menetelmällä eli araldiitilla liimattu 50 markan seteli, jonka päälle oli vielä liimattu kontaktimuovi.

Näin jälkeenpäin muistellen tuosta jäi kyllä hieman paha maku. Yleensä källit tehdään hyvällä maulla ja jopa kohteella on hyvä mieli. Nyt tarkoituksena oli suoranaisesti ärsyttäminen.

No, kerran erästä laivueen vanhaa äksyä sotilasmestaria sanottiin suoraan mulkuksi. Ja kuinka ollakaan, kun sotmest seuraavana aamuna kiskoi haalarit ylleen, niiden etumuksesta sojotti puolen metrin mittainen solumuovista leikattu arvaat-kyllä-mikä. teos oli punottu paikalleen runsaalla nollakasin varmistuslangan käytöllä. Kiroileva, sivuleikkureilla haalareistaan kankea irti leikkelevä sotilasmestari oli hyvää tuulta levittävä näky. Harmi, ettei tuolloin ollut kännyköitä kameroineen.

Betty

Aikoinaan Hornetin tyyppikurssilla tuli tutuksi Betty, lisänimeltään "Pitching",
tietokoneääni, joka kertoi koneen kriittisistä häiriöistä.
Mikä lie tarkka käännös, mutta melko äkkiä nimitys muuttui muotoon "Betty the bitch".
Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että koskaan ei ole mitään hyvää sanottavaa.
Milloin nainen valittaa tulipalosta moottorissa tai APUssa, milloin taas polttoaineen loppumisesta.

Erään HR:n (Hot refuel) aikana luureissa roikkuessani sain pilottien jutustelusta sen kuvan, että Betty on koneen päivityksien yhteydessä myöskin päivittynyt nuorempaan. Tiedä häntä, en ole henk. koht. kuullut. Sanomat tuskin ovat muuttuneet positiivisemmiksi.

Joskus mainostettiin erään kodinkoneketjun julkaisussa, että kun ostaa navigaattorin,
voi pienellä lisämaksulla saada ostokseensa "hauskat naljailevat ääniopasteet", Kummeli-tyyliin.
Vähänkö olisi hieno lisä myös hävittäjään! Kuskilla olisi hauskaa, kun Bettyn sijaan infoa jakelisi kuulokkeista vaikkapa Matti Näsä:

Bingo fuel : "Sulla rupee muuten nyt oleen viimmeset hetket palata kotio"
APU fire  : "Apumoottoris muuten käryää"
Engine fire left : "Tiäksää, sun vasen mottis palaa"
PULL UP!     : "VEDÄ YLÖS PERKULEEN PUUSILMÄ!"