Joskus aiemmin tuli mainituksi, että perusteellisemmat källit vaativat suunnittelua, organisointia ja jopa logistiikkaa. Yleensä jekkutiimi koostuu joko mekaanikoista tai lentäjistä ja kumpikin porukka jekuttaa omiaan. Yleensä. Kerran olin todistamassa isoa källiä, jossa oli mukana kohdetta lukuunottamatta lähes koko Oulunsalon leirin lentävä ja lentotekninen henkilöstö.
Kohteena ei ollut tietty henkilö, vaan hän oli ns. olosuhteiden uhri. Kohteeksi joutui nimittäin se pilotti, joka sattui ampumaan maalipussin mereen. Muuten valmistelut oli tehty etukäteen.
Kun odotettu pussin alasampuminen oli tapahtunut ja ampuja koneineen tiedettiin, operaatio siirtyi toteutusvaiheeseen. Kun DK rullasi paikalleen riviin, kaksi mekaanikkoa lähestyi takaa kuolleesta kulmasta ja viskasi koneen lisäpallien päälle tilannetta varten varatun maalipussin. Konetta vastaanottava mekaanikko näytti aidon järkyttyneeltä, osoitteli päätään pyöritellen koneen alle. Nuori pilotti oli ohjaamossa varmasti enemmän kuin hämillään. Ja hämmästys sen kuin kasvoi, kun hän kipusi alas ja näki lisäsäiliöihin sotkeentuneen maalipussin. Taisi siinä kiroilla ja päivitellä, että ei hän kyllä niin läheltä ampunut. Väki kerääntyi ympärille ja ihmetteli. Valokuvia otettiin ja vakavia oltiin.
Sitten lentäjäparka kutsuttiin lentueenpäällikön "vakavaan puhutteluun". Paikalla oli runsaasti yleisöä, mitä päästään pyörällä oleva lentäjä ei ymmärtänyt ihmetellä.
"Miksi rikoit turvaetäisyyden?!" tiukkasi päällikkö useaan otteeseen ja yhtä monta kertaa melko hätääntyneen oloinen lentäjänuorukainen kielsi tehneensä niin.
Lopulta päällikkö ei enää tiukannut, vaan ratkesi vapauttavaan nauruun, kuten myös yleisö. Vähitellen uhrikin rauhoittui kun tajuntaan upposi tieto, että kyseessä ei ollutkaan tosi. Ikimuistoinen juttu. Muistaakseni joku kuvasi koko operaation senaikaisella videokameralla. Toivottavasti kasetti säilyi ja siitä annettiin kopio myös lentäjäpololle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti