Kun ei mene niin kuin Strömsössä

Moni on varmaan katsonut tuota otsikon hyväntuulista ohjelmaa ja vähintään yhtä moni on oppinut tuntemaan nopeasti yleistyneen sanonnan.

Ruotsinkielisessä ohjelmassa hyväntuuliset ihmiset puuhailevat erilaisten projektien parissa. Laittavat ruokaa, askartelevat ja siinä ohessa haastatellaan vieraita. Puuseppä tekee hyvin varustellussa verstaassa taidokkaita kaappeja, penkkejä ym. Liitokset ovat täsmälleen sopivia ja hymyilevä miekkonen sipaisee virheetöntä lopputulosta hiekkapaperilla lähinnä näön vuoksi. Tämä kuva mielessä pitäen on helppo ymmärtää otsikon sanonta. Ei mene niin kuin Strömsössä. Ei kerta kaikkiaan. Tai ainakin hyvin harvoin.

Kun isompaan huoltoon aletaan, on lähes sääntö, että jonkin aikaa työlista pitenee lyhenemisen sijasta. Aina, aina tulee jotain ylimääräistä puuhaa. Vikaa, lisätyötä tai laitevaihtoja, mikä puolestaan poikii testausta, mahdollisesti koekäyttöjä ja/tai koelennon.Urani ajalta muistan vain pari, kolme raskasta huoltoa, jotka ovat menneet aikataulun mukaisesti tai nopeammin, ilman merkittäviä takaiskuja.

Niin se menee aidan ulkopuolellakin. Tai siis ei mene. Ei mene, niin kuin Strömsössä. Kerran rupesin vaihtamaan vanhan mopon puhjennutta sisäkumia. Täysin ummikkona. Oli muuten hikinen vääntö meisseleillä ym. työkaluilla, ennen kuin rikkinäinen kumi oli kätösessä. Ei muuta kuin merkinnät ylös ja ostamaan uutta. Kaupassa oli merkintöjen mukaisia kumeja onneksi peräti kaksin kappalein.
Asennus olikin sitten hieman helpompaa...muka. Hiki kasteli lippiksen siinä ährätessä. Kun sitten aloin pumpata ilmaa renkaaseen, niin eikö mokoma vuotanut niin, että suhina kävi. Olin särkenyt uuden sisäkumin asennuksen aikana. Ketutus oli petäjien latvoja hipova. Pakko oli lähteä hakemaan kaupasta sitä viimeistä sisäkumia.

Alkoi hiipiä mieleen epäilys, että olisiko viisainta turvautua alihankkijaan. Otin renkaan vanteineen mukaan ja kysyin, laittaisivatko sisäkumin siellä liikkeessä paikoilleen. Suosittelivat kuitenkin rengasliikkeeseen menemistä. Siellä laittaisivat konevoimalla asiat ojennukseen vankalla kokemuksella. Joten niin matka jatkui rengasliikkeeseen. Siellä asentaja totesi, että "parin tunnin päästä olis valmis". Vihdoinkin homma alkoi sujua. Olin tyytyväinen.

Kun sitten parin tunnin päästä - no vähän reilun parin tunnin päästä - menin hakemaan mopon pyörää, verstas oli kiinni ja pimeänä, vaikkei ollut sulkemisaikakaan. Turha siinä oli kiroillen kiskoa ovien kahvoja.Hukkareissu.
Päätin puhisten olla heti avaamisaikaan rengasverstaan ovella.

Ja seuraavana aamuna mopon rengas oli edelleen alkutekijöissään verstaan nurkassa. Kävi ilmi, että ostamani sisäkumi oli väärää kokoa. Mutta koska se oli vanhan kumin merkintöjen mukainen, oli jo vanha kumi ollut väärää kokoa. Ei todellakaan mennyt homma niin kuin tiedätte-kyllä-missä.

No, loppujen lopuksi sen päivän aikana homma tuli onnelliseen loppuun. Mopo oli ehjätty ja hermoja lepuuttava ajelulenkki tehty.

Aidan takaa ja luolista vastaavia esimerkkejä löytyy viikoittain. Omalle kohdalle on osunut esim. laitevaihto, jossa sinänsä helppo työ piti tehdä testauksineen kolme kertaa, koska vasta se kolmas varastosta saatu vaihtoboksi oli toimiva. Mutta sitähän se mekaanikon työ on. Kunnossapitoa ja kuntoon laittamista.

Oma määritelmäni mekaanikon työlle (ainakin siviiliaikana) on:
"Ihmeiden tekemistä huonoilla tai täysin olemattomilla resursseilla".